keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Pihkaista voidetta...


Kosmetiikan lainsäädännön uusi päivänmäärä sen kun lähenee ja mahdolliset tarvittavat koepalat saippuoista on nyt tehtynä yhtä epäonnistunutta lukuunottamatta. Eilen pistin turvallisuusarvioitsijalleni uutta viestiä kysyäkseni  miten edetä kun päivitykseni eivät tule millään ehtimään tuohon 11.7 eräpäivään.

Uusia kosmetiikkareseptejä olen mietiskellyt ja nyt päätynyt ratkaisuun, että glyseriini ja Cup Cake kylpypommi saavat lähtöpassit listasta, ainakin näiden arvioitavien saippuoiden listalta. Glyseriinisaippuan kanssa kun alkoholi (95% etanoli) on aika haatava hankkia. Sitä tosiaankin saa vain ulkomailta erityisiä lupia vastaan 5l vuodessa. Ja Cup Cake kylpypommi pistikin miettimään kun uutta direktiiviä lueskelin, saako leivosten näköisiä tai mitään minkä voi rinnastaa elintarvikkeeseen myydä. Joten mietintänystyrät pääsivät uudelleen käyttöön.

Ystäväni kanssa, joka on ammatiltaan graafinen suunnittelija, mietiskeltiin tuossa pariviikkoa sitten tulevien saippuaetikettieni graafista ilmettä ja siinä sivussa brändiä. Kehittelimme siinä sivussa yrityksen ilmettä muinaiseen suomalaisuuteen päin, yritykseni nimi Akan Paja ja sukunimeni Akkanen kun mainiosti viittaa vahvaan suomalaisuuteen. Sikipä mietin mikä voisi olla sellainen tuote tervasaippuan rinnalla, joka korostaisi ja nostaisi esiin suomalaisuutta. Kauan sitä ei tarvinnut miettiä. Toisin asiat ovat vasta idean ja kokeilun tasolla. Pihkavoide! Siinäpä mainio rasva. Jossa yhdistyy pikan hoitavuus, Suomalainen luonto ja mytologiat.

Tästähän innostuneena aloin kehitellä reseptiä ja tutustua pihkan puhdistukseen. Pihkaa saan onneksi omista kuusista ja isäni, joka on ollut ammatiltaan mm. metsuri on tuttu metsän kävijä ja tietää pihkan keruusta jotain. Tartuin astiaan ja veitseen ja lähdin kaivelemaan puiden kyljistä koekeittiötäni varten hieman pihkaa. Sitä sainkin lopulta ihan kivan määrän koetta varten.

Olen lapsesta asti rakastanut puita, varsinkin kuuset ovat olleet suosikkejani. Olen oikein vanhojen puiden suojelia! Ensimmäisen puun rungosta josta pihkaa nökäreen pari sain oli pihapuu, lapsuuteni leikkipuu, jonka oksien suojassa sijaitsi aina talvisin lumimajani.
Siinä purkkiini pihkaa rapsutellen vanhoista, aina lapuudestani asti paikallaan jököttäneistä puista ajattelin, että rakkaat puuni puut luovuttavat minulle auliisti  nyt antimiaan kun pihkaa tarvitsin.. 

Pihkan putsaaminen tapahtuu keittämällä pihkaa vesihauteessa. Tässä on kaksi tapaa, keittää pelkkä pihka vesihauteessa juoksevaksi ja lisätä vasta sitten öljy, tai kuten minä tein punnita pihkan sekaan saman verran mitä pihka painoi öljyä esim. rypsiöljyä. Öljy ja pihka keitetään matalalla lämmöllä, niin että pihka sulaa juoksevaksi ja moska valuu kattilan pohjalle. Tässä täytyy olla tarkkana ettei pihka pääse kiehumaan.

Kun pihka on juoksevaa sen voi sihdata joko hataran kankaan kuten sideharon tms. läpi jolloin roskat jäävät sihvilään/kankaaseen. Jos pihka on vielä epäpuhdasta sen voi siivilöidä vielä kertaalleen.

Puhdistettu pihka on hieman paksua, mutta juoksevaa ja väriltään kellertävää. Se on sellaisenaan pihkaöljyä, mutta salvan siitä saa laittamalla sekaan esim. mehiläisvahaa, jolloin koostumus muuttuu kiinteäksi.

Salvasta kehittelin myös rasvan sekoittamalla seokseen sheavoita ja avokadoöljyä ja lisäämällä koostumukseen varmuuden vuoksi Optihem -säilöntäainetta muutaman tipan.

          

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti